New York one last time

Aika kuluu loppua kohden koko ajan nopeammin ja tässä on nyt sellaset 2 kuukautta töitä jäljellä, jonka jälkeen reissukuukausi ja sitten Suomeen. Lentotiedotkin sain jo ja 6. syyskuuta pitäisi lento saapua Helsinkiin. 

Eipä viime kuussa ollut aikaa postailla sen enempää, mutta toisaalta mitään kovin mielenkiintoista niagaran falls reissun lisäksi ei tapahtunutkaan. Synttärit toukokuun alussa sujui rauhallisissa merkeissä, eli töissä ja Harvardin viimeisellä luennolla. Harvardin sain kunnialla päätökseen hyvin arvosanoin ja täytyy myöntää, että olen kyllä vähän kaivannut luennoilla käymistä nyt kun se on ohi. 

Mutta nyt asiaan! Halusin tämän au pair vuoden aikana käydä vielä kerran New Yorkissa, joten siellä vietin viime viikonlopun Vilman, toisen suomalaisen au pairin, luona. Otin tuttuun tapaan perjantai iltapäivästä bussin kohti New Yorkia ja perjantai illalla saavuin sitten kohteeseen.

Perjantaina ei tehty mitään ihmeellistä, mutta lauantaina lähdettiin sitten ensimmäisenä kohti Greenwich Villagea, jossa sijaitsee "Frendien talo", eli se rakennus joka näkyy Frendit -sarjassa. Sitä sitten ihmeteltiin tovi ja otettiin muutamat kuvat, jonka jälkeen käveltiin vaan ympäri tuota aluetta. 

Tässä Frendien talo!

Päivän pääaktiviteettina oli käydä 9/11 muistomonumentilla ja museossa, joten sinne suunnattiin seuraavaksi ja meidän seuraan liittyi myös kolmas suomalainen au pair Mari, jonka kanssa lennettiin elokuussa jenkkeihin yhtä aikaa. Ensiksi katseltiin twin towereiden muistomonumentteja, joiden kohdalla on siis nyt vaan isot "reiät", vesialtaat, miksi niitä nyt kutsuisi. Allasta ympäröi kaikkien lähes 3000 uhrin nimet kaiverrettuna. Jos jollain uhrilla on juuri sinä päivänä syntymäpäivä, niin hänen nimen kohdalle on laitettu ruusu tai omaiset tuoneet jotain muuta extraa, esimerkiksi USA:n lipun ja sellaisia nimiä näkyi nytkin muutama. Ihan jo noiden nimien katselu tuntui todella surulliselta ja ahdistavalta ja vielä oudommalta tuntui katsoa, kun monet turistit ottivat selfieitä hymyssä suin muistomonumenttien edessä... 

Tässä kohtaa sijaitsi ennen toinen twin towereista

Siirryttiin siitä sitten itse museoon, johon oli tietysti lentokenttien tyyliin turvatarkastukset. Mulla oli sattunut unohtumaan pienet erittäin tylpät pinsetit laukkuun ja niistä sitten tuli sanomista ja laukku läpivalaistiin useamman kerran. Outoa ajatella, että tän kyseisen iskun aikaan oli sallittua kuljettaa tietyn kokoisia puukkoja käsimatkatavaroissa, mutta nyt tulee pinseteistä jo sanomista. Hyvä vaan, että turvatoimia on tehostettu, mutta ihmeteltiin tyttöjen kanssa miten on voinut edes olla mahdollista, että veitsiä on sallittu käsimatkatavaroihin. 

Museo kokonaisuudessaan oli pysäyttävä ja vaikuttava kokemus. Oli useita ahdistaviakin hetkiä, sillä näytillä oli ihan oikeaa kuva- ja videomateriaalia päivältä. Oli myös mahdollisuus kuunnella selviytyjien tarinoita sekä niissä lentokoneissa olleiden viimeisiä puheluja läheisilleen. Tähän väliin mainittava vielä se, etten tiennyt että yksi lentokoneista lähti Bostonista joten jotain uuttakin tuli opittua.

Näyttelyn viimeisessä osassa oli kaikkien uhrien nimet ja kuvat, sekä yhdessä huoneessa pyöritettiin videota, jossa kerrottiin jokaisesta uhrista pieni tarina. Siinä vaiheessa meinasi tulla itselläkin tippa linssiin.

En ottanut siellä kuin muutaman kuvan, koska kuvaaminen tuntui jotenkin väärältä ja näyttelyssä oli muutenkin monta osaa, joissa kuvia ei saanut lainkaan ottaa. Suosittelen ehdottomasti käymään tuolla jos New Yorkiin matkustaa, sillä hintakaan ei ollut kuin 24 dollaria. 

Tämän jälkeen Vilman piti lähteä takaisin töihin ja mä jäin vielä hetkeksi cityyn Marin kanssa. Käveltiin Washington Square parkiin jossa istuskeltiin hetki, sieltä sitten Flatironin ja Empire State Buildingin kautta takaisin Grand Centralin juna-asemalle, josta sitten menin takaisin Vilmalle, koska jalat meinasi jo kaiken kävelyn jälkeen lähteä alta!

Washington Square Park

Flatiron

Empire State Building

Sunnuntaina olikin vähän sateisempi sää lauantain auringonpaisteeseen verrattuna, mutta eipä se meitä haitannut. Suunnattiin McGee's nimiseen irlantilaiseen pubiin lounaalle. Halusin ehdottomasti sinne, sillä mun eräs lempi sarjoista on saanut inspiraationsa tuosta ravintolasta ja osa siitä on vissiin kuvattukin siellä. Ravintolan seinillä olikin kuvia sarjan henkilöistä ja musiikki oli suoraan sarjan soundtrackilta.

Public Library joka sattui olemaan kiinni

Lounaan jälkeen alkoikin satamaan, mutta käveltiin silti urheasti MET:in portaille. Jouduttiin menemään vähän kiertoreittejä, koska kaupungissa sattui olemaan jokin Israeliin liittyvä tapahtuma ja kulkue meneillään, joka katkaisi liikenteen ja tiet isolta alueelta. Istuttiin MET:in portailla hetki, jonka jälkeen jalat oli edelleen niin väsyneenä, että mentiin vaan läheiseen kahvilaan istuskelemaan ja sadetta piiloon. Sieltä sitten menin vielä hetkeksi ihastelemaan Times Squarelle, ennen kuin piti suunnata kohti takaisin Bostoniin lähtevää bussia.

Kokonaisuudessaan hyvä reissu ja oli ihana vielä kerran käydä New Yorkissa, koska seuraavaan kertaan saattaa olla useampikin vuosi aikaa. Käveltiin monta kymmentä kilometriä viikonlopun aikana ja jaloissa tuntui juurikin siltä, mutta hauskaa oli silti!