Viime päivien tapahtumista sen verran, että pääsiäisenä mulla oli pitkä kolmen päivän vapaa ja mun hostperhe lähti juhlimaan pääsiäistä sukulaisten luo Vermonttiin. Itse jäin tänne Bostoniin ja Vilma (toinen suomalainen au pair) tuli mun seuraksi New Yorkista. Mulla nyt sattuu olemaan vapaa-aikaa huomattavasti vähemmän kun au paireilla yleensä, joten tuo kolme päivää vapaata putkeen tuntui jo lottovoitolta.
Kierrettiin Vilman kanssa viikonloppuna perus Bostonin nähtävyyksiä ja nautittiin super lämpimästä säästä. Lämpöä oli lähemmäs 30 astetta, joten sai ensimmäistä kertaa tänä vuonna heittää hellemekot päälle. Syötiin kahtena päivänä peräkkäin cheese cake factoryssa ja pohdittiin suomi-ikävää.
 |
| Harvardin porteilla Harvard -paita päällä |
 |
| Quincy market |
 |
| löydettiin Bostonistakin muutamat kirsikkapuut |
Mulla ja Vilmalla on aika samanlaiset ajatukset tästä au pairiudesta, joten oli ihanan terapeuttista viettää viikonloppu hänen kanssa! Täällä tapaa paljon au paireja, jotka tulevat pienistä kaupungeista ja iso suuri Amerikka saa sitten pään ihan sekaisin ja tätä koko hommaa aletaan romantisoida. Yhtäkkiä Amerikka on niin ihana paikka ja tänne haluaa jäädä tavalla tai toisella. En jotenkin jaksa näiden tapausten kanssa jauhaa en sitten yhtään, koska itse näen asiat aika kylmän realistisesti. Pidän tätä maata erittäin mielenkiintoisena ja monipuolisena. Täältä löytyy paljon hienoa nähtävää, mutta kyllä täällä vaan on niiiiin moni asia pielessä. Vaikka pidän täällä matkustelusta, niin en ikinä yrittäisi muuttaa tänne pysyvästi. Syitä tähän löytyy monia, mutta ei niistä sen enempää.
Viime viikonloppuna oli meidän nuorimmaisen 4v synttärijuhlat. Jenkeissä on tapana varsinkin lasten synttäreillä keksiä juhlille teema ja näissä kekkereissä se oli E:n valinnan mukaan Minni-hiiri. Tehtiin siis teemaan sopivia ruokia ja koristeita, sekä vuokrattiin pomppulinna. Sää oli todella hyvä ja juhlat onnistuivat muutenkin kivasti, ainakin synttärisankari oli erittäin tyytyväinen koko päivään ja sehän on tärkeintä.
Tässä juuri mietin miten "tylsät" synttärit tulee olemaan. Vappuna kun ei ole ikinä tarvinnut mennä kouluun, joten synttärit on aina ollut spesiaali päivä ja aina on saanut juhlia ihan oikeana päivänä. Tai no, kyllä silloin 18v synttäreinä olin koulussa Tennesseessä kun eihän täällä vappua vietetä. Se ei kuitenkaan ollut mitenkään tavallinen koulupäivä, sillä mun synttäreitä juhlittiin lähes jokaisella oppitunnilla ja päivä oli muutenkin todella mieleenpainuva ja kaikinpuolin onnistunut. Ei ihan ideaali tilanne, mutta näillä mennään.
Näistä postauksista saattaa tulla sellainen kuva, että olen täällä ihan surkeana ja surullisena enkä nauti olostani yhtään. Ei kuitenkaan ole ihan niin. Täällä on ollut suurimmaksi osaksi ihan kivaa, muutamia aivan huippuhetkiä ja sitten niitä kuopan pohjia. Sen haluan sanoa, etten missään nimessä kadu tänne lähtemistä. Olen matkustanut ja nähnyt paljon kaikkea uutta ja tulen vielä loppu vuoden aikana näkemään lisää, paljon on tullut koettua ja olen tutustunut uusiin ihaniin ihmisiin. Sain sen, mitä tulin tältä reissulta hakemaan, mutta mulle yksinkertaisesti vaan riittää nyt.
Au pairin työ on vaikeaa. Toisten lasten kasvattaminen on vaikeaa. Toisten koko kämpän ylläpito on vaikeaa. En ole eläissäni tehnyt näin paljon ja näin rankkaa työtä. Vaikka ei tämä siinä mielessä rankkaa ole ettei mitään ruumiillista puurtamista olekaan, niin pitää ottaa huomioon, että olen 45 tuntia viikossa vastuussa kahdesta pienestä ihmisestä. Se on paljon lapsettomalle 20-vuotiaalle. Koko ajan on stressi päällä lasten hyvinvoinnista ja mietin, mitä voisin tehdä vielä paremmin. Se on näin lähes 9 kuukauden jälkeen osoittautunut erittäin uuvuttavaksi tilaksi.
Sinnittelen tämän 3 kuukautta mitä töitä on vielä jäljellä, mutta sen jälkeen lähden ilomielin reissaamaan kuukaudeksi ja sitten takaisin Suomeen. Suomessa aion nauttia lapsivapaasta elämästä vähintään seuraavat 15+ vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti